Markku 5-v tänään ja kanit saivat "ensiasunnon"

Tänään tai siis eilen eli 22.1 juhlittiin meillä raakasti Markun 5-v synttäreitä.
Valmistautuminen alkoi jo eilen, kun päätin leipoa mutakakun!
Eikun ohjetta etsimään.
Löysin kaks; toisessa käskettiin vaahdottamaan voi ja sokeri, toisessa munat ja sokeri.
Ei voi olla totta siis! Taas sai alkaa omasta päästä soveltaan.
Päätin siis suurinpiirtein seurata sitä ohjetta, missä oli paremmat kuvat, eli tätä.
Tämän sijaan.
Anja sopivasti nukkui joten ensimmäisenä lahjoin Veikon käymään kaupassa hakemaan taloussuklaata, koska eihän meillä sitä ollut.
Kun Veikko tuli kaupasta, niin huomasin, että tumma kaakao oli loppu.
Ratkaisin asian laittamalla 200g suklaata 150g:n sijaan sekä kaks isoa ruokalusikallista dumlekaakaojauhetta.
Muistelin ulkomuistista, että vuokaa varten piti leikata iso ympyrä leivinpaperista ja niin tein.
Olin sitte siinä vaiheessa menossa, että sulatetut suklaa ja voi oli yhdistetty, sekä munat+sokru puolessa välissä vaahdotusta, kun Anja päätti herätä.
Ei muuta ku laps tissille ja suklaavoiseos jähmettyy kattilassa ja vatkaus oottaa myös puolisentuntia kulhossa.
Lopulta pääsen jatkaan, kun ensin haen Anjalle sitterin ja katson sitä samalla ko leivon ja pidän sekoittimen täysillä ettei toinen vaan ala rääkyyn.
Taikina valmis. Parisataa astetta uunissa ja parikyt minuuttia.
Kumoan taikinan paperoituun irtopohjavuokaan ja luen sitä parempikuvasta ohjetta.
Siellä sanotaan, että voideltu ja leivitetty vuoka.
Koittasivat nyt jo päättää! Kakku uuniin ja katon kellosta tarkasti ajan milloin kakku pitää nostaa pois.
Tällä välin Anja on paskonut ja mennään vaipanvaihtoon.
Jään leikittämään toista ja ilmeilemään, kunnes yhtäkkiä muistan kakun uunissa.
Meen keittiöön, ei ainakaan vielä oo palanut.
Katon kelloa ja yritän kuumeisesti muistaa mihinkä aikaa tungin sen leipomuksen uuniin.
Ei mitään muistikuvaa.
Kakku kuiteski muistuttaa meille kerran pakastealtaasta ostettua kakkua joten
päätän, että kakku on ollu tarpeeks kauan.Lapsille hoen minuutin välein, että tämä ei sitten välttämättä onnistu, tämä voi mennä pilalle!

Tänään sitte jännitys olikin suuri, kun Markun synttärien kunniaks kaivettiin vaniljajätski pakkasesta
sekä jääkaapista tuo kaakku, että kehtaako tota syödä. Mut ihme kyllä
se oli oikeen herkkua, vaikka valmistusmetodit ei ehkä ollutkaan kaikkein suotuisimmat.
Söin kaks isoo palaa. Ei ihan kunnon täytekakulle veä vertoja, mut hyvää oli!
Kuvaa en viittiny kenenkään kauhisteltavaks laittaa. Kakkuun nimittäi tuli sellanen jännä kuori siihe päälle
joka murtui. Pena väitti, että kakku ois pitäny kumota pohja ylöspäin lautaselle,
mut en mä nähny mitään sellasta noissa ohjeissa ainakaan.
Ihan oikeesti en ois kestäny sitä jos se ois ollu pilalla, Viljo, kun koko päivän jaksoi rääkyä ja kinuta sitä kakkua tuolta jääkaapista. En ainakaan päässyt unohtamaan kakun olemassaoloa koko päivänä Viljon ansiosta!

♥Markku-Juhani 5-v ♥

Hartain synttärilahjatoive toteutui (tätä perhanan konetta Pena metsästi jokaikisestä Hyvinkään kaupasta ja prismasta vissiin viimesen nappas, joten etaitaa olla muidenkin lasten toivelistalla tämä)

Viljo, Markku ja Veikko, kaikki tarkastamassa mutakakkua 

Aamupäivästä näkeeki spesiaalipäivän ruokailut eli kinkkuvoileipää ja AB-karkkeja

Tasas viis ja kopteri valmiina! (Kauan se kokoominen kestiki!)

~

Sitte päivän toiseen asiaan;

Nimittäin kaneihin.

Nehän on meillä elelleet ihan vapaasti tässä kohta vuoden. Ensin tuli Pietari, sit Pietarilta vietiin pallit ja Makkonen astui kuvioihin.

Pietarilla on johtofetissi ja vaikka miten hyvin on suojattu johtoja ja estetty kanien pääsy, niin jouluaaton aattona heräsin esim. siihen ääneen, kun Pietari retosti kuusenvalojen johdon kimpussa.

Myös tietsikan johto on poikkastu, samoin monitoimitulostin, antenninjohto, Kallen joulupukkivalojen johto jne. 

Pietarin hampaanjäljet Kallen uudessa kiekkokassissa oli kuiteski piste ii:n päälle ja aloin katteleen kaneille 

jotain sisäasuttavaa asumusta.

Aika paljon ne nyt talvellakin viihtyivät parvekkeella, mutta eihän lapset niitä siellä voi käydä hoitamassa ja toisekseen niiden sisälle saaminen oli jo ohjelmanumero myöskin. Pietari ei voi sietää sylissä oloa ja Makkonen nyt on muuten vaan niin blondi ettei se ymmärrä sitäkään vähää ku Pietari.

Hermot meni! Uhkasin, että lähetän ne apinat uudenvuodenraketilla amerikkaan!

Kaneille laitettiin kämppä hakuun ja viimein täältä löytyi sopiva.

Ei muuta ku tilauspuuhiin (+Penan suostutteluun). Eihän tota Penaa nyt muutoin ois tarvinu suostutella, mutta ko nuo hinnat on sen mielestä aina niin kalliita.

Kyllä se sit itekki tajus, että suovuttava on, kun sai Kallelta kuulla, että siinä uudessa jääkiekkokassissa on kanin puremajälkiä. Me ei tietenkään kerrottu sille heti, ettei tarvi kuulla nalkutusta upouudesta kassista joka on nyt paskana:D Eikä se ees oikeesti oo paskana, pari pientä reikää ja kiekkokamat pysyy vielä hyvin siellä kyydissä.

Tänään sitte tilaus tuli.

Tai ei ois tullu ellei meillä kerranki ois ollu hiljanen hetki aamupäivästä.

SItä aiemmin olin puhunu Penan kans puhelimessa ja sovittiin vielä, että jos sille soitetaan, 

että ne tuo sitä asuntoa, niin se soittaa mulle, että tiiän ootella.

Istuttiin sohvalla, ko postiluukku kävi.

Hyppäsin het ylös ja ovelle, aattelin, että joku naapuri laittaa meille jonku valituslapun.

Nii, ei, ku sellanen postilapun puolikas. 

Pamautin vauhilla sit oven auki, niin postisetä juoksee tuli perseen alla rappuja alas.

"Ai t-t-t-teillä oltiinki kotosalla... "

Sanoin sille vaan, että ompas outoa ko en kuullu yhtään, että joku ois soittanu ovikelloa tai koputtanu.

Se sitte lähti hakeen sitä laatikkoa alhaalta ja kyllä mulle ainaski siinä vaiheessa viimestään

valkeni, että miks se ei ois viittiny sitä laatikkoa meille kantaa, ko ite siirsin sitä lootaa täällä kotona.

Olihan se veemäinen. 

Mutta on tuoki saatana veemäinen temppu tolle zooplussalle, joka mainostaa kotiinkuljetusta, että sitte ne maksaa toiselle firmalle noin olemattomasta palvelusta, jota ei ole, ellei asiakas suurinpiirtein kyttää ovella, että tuleeko postia vai eikö tule. Helepolla pitää päästä ja hyvän keinon onki keksiny, ku syytää vaan lapun luukusta ja juoksee rappuja alas. 

Ja eivät muute soittaneet Penalle.

Tuo tilauskoti, niin sehän tuli osissa. Kokosin sen itte täällä päivän mittaan poikain + Anjan kanssa. Vain yks osa meni väärin, ja sen huomasin siinä vaiheessa, kun koko hässäkkä oli kokonaan kasassa, viimestä ruuvia myöten. 

Onneks on sellanen, ettei vaikuta käyttöön. 

Tossa edessä siis on kahdesta osasta tuo alakerran etuseinä, niin vahingossa olinki laittanu toisen osan niin, että siinä oleva luukku aukee häkin sisälle päin. 

Eihän tuolle enää siinä vaiheessa mittään voinu, kun kaikki oli ruuvattu. Enkä todellakaan 

alannu purkaan koko häkkyrää tuommosen takia.

Ihan hyvä se on, siihen pystyy vissiin ostaa lisäosia ja eiköhän niitäkin oo tulossa, kunhan tuo Pena nyt eka vähän toipuu. Ja ottakaa siis ihan huumorilla tuo toipumisasia:D Ei tuo nyt niin kallis edes ollut.

Jos joku miettii, että miten laminaatti kestä mahdolliset pissavahingot, niin teippasin kuulkaa maalarinteipillä jätesäkkiä lattiaan, jonka päälle levitin tuota taloa isomman maton.

Joten ei se nyt niin äkkiä laminaattin asti pääse.

Typerää ylipäätään keksiä lattia joka ei kestäis mitään elämän pikku kolhuja tai osumia.

Ai niin joo ja äläkää kysykö, että miten sain kanit menemään tuonne uuteen kotiinsa^_^

Tällanen se sitte on. Veikko viimeisteli seinäkyltillä.

Pietari

Makkonen huikkaa; hei! minäki oon täällä

Makkoska 

♥LoveLoveLove♥