Suksi, suksi ei luista, tai luistais jos olis!

Oon koko ajan tässä ajatellut, että esittelen meijän talvivaatetuksen täällä jossain vaiheessa, ja nythän siihen tuli oikeen hyvä sauma.
Voin samalla kertoa tästä niinkin mahtavasta asiasta kuin suksista ja siitä kuinka niitä ei Kallella tällä hetkellä ole. Eikä ole muistettu hankkia.
Kyllähän ne kävi mielessä tuossa alkutalvesta, että haluaiskohan tuo laps hiihdellä, mutta unohtui varmasti sen siliän tien. Oon sellanen häslä nykyään, että Pena joutuu vähän väliä olla setvimässä mun töppäilyjä.
Niinkuin silloinkin, kun huuhteluaineen sijaan kaadoin Tolua pesukoneen lokeroon.
Minä olin jo vetämässä vaatteita ulos koneesta ja ajattelin fiksuna pyöräyttää koneen tyhjänä. Varmaan se pieni Ups-sana sai Penan tulemaan paikalle ja tyynesti se käski työntää pyykit takas koneeseen ja sulkea luukun, sen jälkeen vetäs sen pesuainelokeron siitä koneesta irti ja virautti sen lavuaarissa.
Kappas! Eipä itellä käyn mielessäkään.
Noh, vähä sama homma noiden suksien suhteen. Eipä oo käynyt mielessäkään. Kokoajan on hankittu vain luistelukamppeita Kallelle kiekkokoulua varten ja tänään sitten klo 20:30 Kalle ilmoittaa, että heillä on muuten huomenna hiihtoa koulussa. Kysyinkin, että milläs meinasit hiihtää? -Pelkillä monoillako?
Kurkkaus wilmaan (viestintä"keskus" netissä opettajia ja oppilaiden vanhempia varten) paljasti asian todeksi.
Tänään päivällä laitettu viestiä, että "huomenna sukset mukaan, hiihtoa".
No suutuspäissäni haukuin jo puoli koulua, kun viime tipassa aletaan tuommosia ilmoittelemaan, että eihän me keretty tähän hätään niitä suksia hommata. Sitten syytin kyllä myös koko suomea, koska täällä oletetaan ihmisten olevan sellaisia, että kaikki rakastaa kaikkia talviurheilulajeja ja kesä niitä kiillotellaan, jotta ne voidaan intopiukeena kaivaa esiin ja lähtiä suksimaan kun ensilumi sataa maahan.
Päällimmäisin tunne oli kyllä itseinho. Nythän se poika joutuu luultavasti huomena ottaan jotku ikivanhat hikilaudat ja suksimaan niillä sen tunnin verran. Mutta minkäs tälle enää voi. En voi suksiksi muuttua.
Penakin väitti, että meillä on muka varastossa suksia pilvin pimein; niitä suorastaan kasvaa siellä!
Tarkastus kyllä piti paikkansa, eli ei mun pää ihan lahonnu vielä ole, kun muistin siellä olevan yhdet oikeat sukset + sauvat, jotka hätinä meni Kallelle viime talven sekä sellaset oikeen perinteiset pienten vaijerisukset.
Teki mieli siinä vaiheessa laittaa Pena suksimaan kuuseen, kun se alkoi vielä noista suksista väittämään.
Toki ne sukset hommataan ja itseasiassa ainakin prismassa näytti olevan netistä katottuna ihan peruspaketti edullisesti. Lapselle, joka käy hiihtämässä tasan sen kaks kertaa mitä niillä viime vuonnaki tais sitä hiihtoa olla.
Suksista tuli sitte mieleen talvivaatetus ja se sentään on kunnossa.

Veikolla Molo Kidsin mustat Pollux toppikset sekä Villervallan takki, pipo on ihan vaan H&M ja hanskat KappAhlista, kenkinä Kuomat.

Viljon toppahaalari KappAhlista, kenkinä Kuomat, hanskat KappAhl, pipo kaverin tekemä, lämpimällä  fleecevuorella. Viljo kun ei kovin paksuista hatuista pidä.

Markun toppahaalari T2H, kenkinä kuomat, pipo H&M, hanskat KappAhl

Kuva otettu meijän keittiön ikkunasta, kahden parkkipaikan väliin on aurattu isohko lumikasa ja siinä tykkäävät kiipeillä ja hyppiä.

Kallella on toppahousuina Everestin housut, takiksi valittiin lopputalveksi Burton, pipo tietysti teinimeininkiä eli DC:n. Hanskoina on milloin mitkäki. Yhdet suosikit on olleet mun vuorilliset lapaset joissa kiristysnauhat ja nauhojen päissä roikkuu kivat tupsut. Kenkinä myöskin kuomat.

Markku ja Viljo testimässä joulupäivänä Markun joululahjaks saamaa radio-ohjattavaa autoa jolla voi ajaa myös lumessa.

Anjalla oli alunperin Elloksen polka dot -tyylinen toppahaalari, mutta tämä laps kasvaa niin nopeaa, että haalari oli jo ennen joulua pieni (pitkä selkä, niin kaikissa jää selkämitan takia käyttöikä lyhkäseks ainaki vielä). Tilalle hommasin Racoonin haalarin. Ja isohan se on, koko 68. Aion silti käyttää, kun ei muutakaan enää tälle talvea viitti alkaa hommaamaan. Pena valitsi värin.

Tähän Seppälän vanupukuun oon ollut tyytyväinen, toistaseks vielä mahtuu.  Tässä kuvassa taitaa ikää olla n. 1kk, joten kokoa ja massaa on tullut paljon lisää. Oikein hyödyllinen haalari leutoihin talvipäiviin, shoppailuun, autoiluun. Tässä haalarissa on nepparit ja aukeaa molempiin lahkeisiin ihan alas asti, joten kätevä kaupoilla, kun vaunuissa nukkuu, niin avata haalari ja ottaa jalat niin ettei tule kuuma.

Tämä kuva piti jakaa, kun vihdoin ja viimein Veikolle löytyi mieleinen toppatakki ja lapsi oli noin onnessaan.

Pulkkailua. Tässä kuvassa näkyy Veikon Molo Kidsin ruskea toppahaalari joka sai jatkaa matkaansa, kun tuo villervallan takki vihdoin pongattiin. Alkoi muutoinki jäämään hihat lyhyeksi tässä haalarissa.

Tällainen Ice Peakin takki Kallella oli viime vuodesta lähtien. Hyvä tämäkin. Pipo Mic Macin.

Kaikenkaikkiaan oon tyytyväinen näiden toppakamppeisiin. Plussaa saa erityisesti perinteiset Kuomat sekä KappAhlin toppakintaat joita meillä ei ennen oo ollut; -15 pakkasessa 2h ulkoilua ilman välilapasia ja kaikilla sormet lämpimänä. Viljon haalari ja erilaiset pipot on keränneet paljon ihasteluita kaupoilla ollessa. Ulkonäköä tärkeämpänä pidän kyllä sitä, että on kätevä ja lämmin.
Markun halpa pipo H&M:ltä on ollut tosi hyvin muotonsa pitävä, toisin kuin tuo Veikon oranssi, joka on ihan lörpsähtänyt.
Miinuksia annan rutosti Molo Kidsin haalarin lyhyille hihoille. Pönttöä, että jos puku muuten menis kauden loppuun ihan kevyesti, niin hihat on siinä vaiheessa ainakin 5cm liian lyhkäset. Molon toppatakkikin oli Veikolle väärää mallia, sellainen meillä kävi kääntymässä jo alkusyksystä. Molon Pollux toppahousut on puolestaan sitte oikein hyvät ja lämpimät olleet ja pysyneet hyvänä.