EIkö tämä poteminen vois jo loppua!!!

Edelleen meillä podetaan, Veikko nimittäin.
Ei se ole kuin kerran oksentanut silloin ti-ke yönä, mutta vointi on edelleen huono.
Kyllä on sitkeessä.
Meillä on niin vähän sairastettu oksennustauteja tai tuommosia,
että tänään jo meni sormi suuhun, kun Veikko ei oo nyt juonut eikä syönyt juurikaan kolmeen päivään.
Tänään meni pari vajaata mukillista jaffaa.
Illalla tuli kuulemma nälkä vähän ja keitin makaroneja niin ihan muutaman makaronin söi ja se oli siinä.
Ja eihän se syöminen niinkään, mut juominen olis tosi tärkeää!
Mahaa valitteli illalla ja juurikin mulla oli Anja tissillä nukahtumispisteessä,
lupasin heti mennä Veikon tykö tuohon pikkusohvalle, niin sehän nukahti siihen ennenkuin Anja oli valmis
ja oisin ite ennättäny mennä kaveriksi potemaan.
Ja ei oo ollenkaan Veikon tapasta nukahtaa tosta noin vaan ja vielä ajoissa.
Onneks en lähteny rehaamaan sitä kävelylle päivällä.
Oli tosi nätti ilma ja suunnittelin, että jos pieni lenkki piristäis, mut oonhan mäkin pönttöpää,
näin jälkikäteen aateltuna, niin eihän tuo laps ole kuin makoillut sohvalla tai istunut lattialla,
kun välillä on saanut pelailla mun puhelimella.
Niin ei siitä kyllä ole vielä uloskaan lähtemään.
Ja ei siinä tietenkään vielä kaikki; Anja tekee vissiin hampaita.
On kärttyinen ja kiukkuinen.
Olis kyllä riittänyt yks pikkupotilas kerrallaan.