Perjantai 13.päivä, taikauskoa vai ei

Jos tän kuvan perusteella lähetään liikkelle, niin alan uskoa siihen, että perjantai 13.päivä on huonon onnen päivä ihan oikeasti. Jos en aiemmin myöntänyt itelleni olevani taikauskonen, niin kyllä mä nyt viimestään tuun siihen tulokseen, että taikauskoa tai ei niin perjantai 13. voi olla epäonninen päivä.

Aamu alkoi ihan normisti. Pena lähti pienten kanssa vieden ne päiväkotiin. Heräsin siinä käskeen isompia kouluun. Puolella silmällä katoin, eikä huomattu, että ne lähti ilman reppuja. Pian palasivat niitä hakemaan.
Menin vielä takas Anjan viereen maate, kun se nukkui, niin ovi kävi ja Pena tuli hakemaan unohtuneita autonavaimiaan.
Ei siinä kauaa mennyt, kun Anjan kans noustiin. Puuhasteltiin kotihommia ja mä keitin kahvit.
Noh, olkkarista kuului kilahdus. Menin katsomaan, niin huomasin, että Anjalla on joku ruuvintapanen suussa.
Yritin ottaa sitä pois, mutta toinen varjeli aarrettaan hyvinki agressiivisesti, kaikki tapahtui parissa sekunnissa sekä pari yskähdystä ja noin saadaan ruuvi katoamaan vauvan vatsaan.
Ei muutako soittoa päivystykseen. Ja sinnehän me lähettiin näytille.
Kaveri onneks lupautui ottamaan pikkupojat tarhasta ja koululaisille jätin oveen lapun etteivät ihmettele tyhjää kotia. Pena oli juuri tänään tietenki erittäin kiinni töissään.
Päivystykseen sain puhelut reippailta koululaisilta, annoin luvan toisen pelata pleikkaa ja toisen mnnä tietokoneelle Angry birds pelin pariin.
Anja pääs röntgeniin ja vaikka viimeseen asti pidin toivoa yllä siitä, että oisin nähny väärin, niin röntgenhoitajan iloinen huudahdus "siellä se on" paljasti näkemäni todeksi.
Lääkäri oli sitä mieltä, että jäämme odottelemaan luonnollista poistumista. Ruuvi tai vastaava oli ohittanut jo vatsalaukun ja oli suolistossa menossa.
Nyt täällä kotona sitten odotetaan. Huoh. Pitkä on aika odottaa. Ikinä odottanut kakkaa näin hartaasti.
Eikä sitä tälle illallekkaan enää tullut.
Itseä jännittää, että tuleeko se ulos vaiko ei ja mikä se on ja onko se esim propun sisällä oleva suhteellisen pehmeepäinen ruuvi.
Hmm.. Meillä Markku heti huusi "en se minä ollut", kun ääneen pohdittiin, että oliskohan joku voinut irroittaa sängyn alla olevasta listasta yhden ruuvin, kun vauva sitä ei ainakaan oo ite voinut tehdä, sen verran tiukassa ne siinä listassa on kiinni.