Ainoaamutohvelit ja isin tyttö

Mulle tuli tuossa ennen joulua sellainen kauhia hinku saada aamutossut, jotku oikeen spesiaalit.
Mun kengissä pitää mieluiten aina olla joku jippo. Myös tohveleissa mitä en oo koskaan omistanu.
Tai tohovelit siis puhekielellä.
Mä aloin puhuun niistä varmaan lokakuussa, kun näin synnärillä yhdellä äidillä sellaiset pinkit pörröiset pistokkaat. Ne oli aika kiva väripilkku siihen kauhtanaviidakkoon.
Sitte kekkasin, että mä haluan Ainot. Ne on niin rumat, että oikeestaan ne on jo hienot. Ja niiden jippo on tietysti se punainen tupsukka siinä päällä.
Noh, en saanut aikaseks ite niitä tossuja kuiteskaan ostaa, vaikka joka kerta, kun kaivoin imurin esiin, niin kaipasin tossuja siinä, kun vetäsin mun nilkkuritalvikenkiä jalkaan.
Jostain kumman syystä oon kehittänyt ittelleni oudon tavan eli aina imuroidessa on oltava jotkut kengät tai tossut jalassa ja sen jälkeen, kun kanit pureskeli mun kesäiset nahkapistokkaat rikki, niin olin tyytynyt tunkemaan jalkaani tennarit ja talven tultua tietysti talvikengät.
Kiltti joulupukkihan oli tietysti muistanut mua eli tässä tapauksessa Pena. Ja yhtä pakettia avatessa sieltä paljastui tietysti ne iki-ihanat Ainotohvelit!
Kyllä mulla oli aavistus tästä jotenkin ja vielä pari viikkoa ennen aattoa puhuin Penalle, että haluaisin Ainot ja kerroin kuinka ne on reilua kokoa, että äiti oli saanut Reinotohvelit ja oli joutunut vaihdattaa ne pienempiin.
No menikö tuo lause perille? -Ei tietenkään. Käytännöllisesti Pena oli ajatellut siellä kaupoilla Aino-hyllyn edessä, että kun Nape kuiteski käyttää villasukkia, niin pitää olla hieman reilummat, että se villasukka mahtuu sinne tohveliin.
Voin sanoa, että koko 39 on iso, vaikka sinne laittaa villasukan. Vaikka sinne laittaa ne villasukat sekä 38 koon pohjalliset jotka Pena toi tänään kaupasta, kun muisti väärin tohveleiden koon, niin silti se tohveli on iso. Se aikoo kuulemma käydä huomenna ostamassa vielä toiset pohjalliset. Jos ei ois iso enää. Kun vaan kuulemma kolme euroa maksoi nuo pohjalliset. Aatelkaa! Vain kolme euroa! Kohta se on tuhlannut yhden tohvelin hinnan pohjallisiin, jotka laitetaan tohveleihin jotka se unohti käydä vaihtamassa sopiviin. Olihan siinä pari viikkoa aikaa, mutta yks viikko menikin melkein siinä, kun podettiin noroa ja toivuttiin siitä ja toinen viikko meni jonkun virusflunssan kanssa, lapsilla siis.
Mutta se on Pena, eihän elämä nyt oikeesti oo tohveleista kiinni. Saahan noita, kaupasta. Hakee sopivat sitte joskus. Onneks Pena ei oo näkemässä, kun sen työpäivän aikana edelleen vedän ne talvinilkkurit jalakaan, kun alan imuroimaan.

Eikä tällasta isintyttöä vois ees vähempää kiinnostaa mikään Aino-tohveliepisodi. Pääasia, että on syliä ja ruokaa tarjolla ja että sitä on riittävästi