Vai kuinka monen mies pilkkaa naisensa harrastuksia? Nauraa ja hymähtelee, kun puet lenkkivaatteita päälle? Lätkii persauksille, kun pakkaat salivaatteita? Pudistelee päätään ja naamio hihittelyn sanomalehden rapisteluun, kun kahvakuulailet? Vaikka täytyy kyllä sanoa, että joku kahvakuulailu sais mutkin hihittelemään, vaikka onkin vissiin vakavasti otettava harrastus, jopa hyödyllinen, vaikka sanana jo tuo kahvakuula saa mun karvat nouseen pystyyn ja ihon kananlihalle, varmasti jotain sellasta missä alkaa naama punottaan ja pahimmassa tapauksessa tulee hiki pintaan.
Ja älkää ottako tätä nyt mitenkään vakavasti!
En kirjoita tätä itku silmässä, vaikka mun lastenvaateharrastusta pilkataan. En tunne itseäni arvottomaksi, vaikka Pena ei voikkaan ymmärtää miten ihmeessä viitsin uudet vaatteet asetella ja valokuvata jonkun kivan alustan päällä. Ärsyttää vain sen reaktiot, joten yleensä teen uusien vaateostosten kuvaamisen salaa, silloin kun Pena on töissä.
Tänään puin Anjalle uudet vaatteet ja kuvailin sitä, niin heti alkoi sanomalehtipaperi rapiseen keittiön suunnalla. Jos oikeen pinnisteli kuuloaan, niin saatto kuulla sellasta ivaavaa tuhahtelua.
Sitten sen suhtautuminen on välinpitämätön, kun kuvaan vaatteita myyntiin. Toisaalta voi kuulla sellasta raksutusta sen aivojen suunnalta, kun laskukone lähtee käyntiin insinöörin päässä. Niin! Ja meinasin ihan täysin unohtaa sen rullausäänen, kun euron kuvat rullaa silmissä (Tiiätte tän sarjakuvaefektin?)
Oon päättänyt vakaasti olla välittämättä tästä Penan käytöksestä. Voishan se olla huonomminkin asiat jos aattelee vaikka sitä kahvakuulaamista (hyh!).
Tosiaan, nuo helistimet, vaatteissa kuosina. Niihin on nyt pakkomielle.
Pakko saada.
Se varmaan alkoi siitä, kun näin Metsoloiden sivuilla tämän ihanan liivarin. Juuh. Siitä se alkoi.
Olinhan mä aiemminkin noita helistinvaatteita katsellut sillä silmällä, mutta meillä alkaa pojat oleen sen ikäisiä, etteivät enää tuollaisia pidä ja kyllä mä annan lasten itsekkin sanoa mielipiteensä vaatevalinnoissa.
Muistan sen varmaan aina, kun äiti pakotti mut pukemaan pienenä vaaleanpunaisen neuleen päälle ja mä en voinut sietää sitä, inhosin vaaleanpunaista, neuleessa ei ollu mitään vikaa. Ja äiti, jos luet tätä niin en saanut traumoja siitä paidasta :)
On meilläkin noita vaatetaisteluita käyty, pakottanut esim. Kallen pukemaan farkut jouluaattona ja tässä kerran uloslähtiessä pakotin laittamaan uudet toppakintaat missä on vetoketju ranteen kohdalla. Kauhia keskustelu ja tappelu käytiin. Ja Kalle sanoo, että ne on paskat! Minä huudan, että niissä ei oo mitään vikaa, hanskat käteen vaan ja menoksi! Väittelyä kesti aikansa, kunnes tajusin vähän vetää henkeä ettei otsasuoni katkea päästä. Rauhoittumisen jälkeen kysyin mikä niissä on muka vialla.
-No se vetoketju raapii rannetta.
Vaikka olin sen otsasuonen takia vetässy henkeä, niin tiuskaisin vielä, että miten ne muka voi raapia rannetta? Että annappa ne hanskat tänne, niin MINÄ kokeilen. Vetäsin sitten hanskan käteeni, ja het ikävästi raapas se vetskari koko matkalta ja kättä liikutellessa tuntui kuin ranteen nahka olis kokoajan jäämässä vetskarin väliin. Anteekspyyntöhän siinä oli paikallaan ja hanskat tungettiin hattuhyllyn kauimmaiseen nurkkaan...
Roskiinhan ne ois joutanut suoraan, mutta aattelin säästää niitä vielä, meillä kun käy Kallen kavereita välillä ja jättävät likomärät kamppeensa kasaan tuohon eteisenlattialle, niin on eräänki kerran kaivattu Kallelta varavaatetta lainaan, että tarkenee kotiansa käpytellä iltasella.
Nyt näitä naurettavia valokuvia sitten
![]() |
Anjan "päivän vaate" -kollaasi |
![]() |
Tässä sitten vielä se ♥HELISTIN♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, kaikki huomioidaan :)